sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Syksy

Edith Södergranin runo "Syksy" vuodelta 1929 on kaunis. 

Alastomat puut seisovat talosi ympärillä
ja päästävät ilmaa ja taivasta sisään määrättömästi,
alastomat puut astuvat alas rantaan
ja katsovat kuvaansa vedestä.
Vielä leikkii lapsi syksyn harmaassa savussa
ja tyttö kulkee kukkia kädessään
ja taivaanrannalla
kimpoavat ilmaan hopeanvalkoiset linnut.

Maalasin ison taulun, pitkästä aikaa. 






2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten kaunista - sekä runo, kuvat että maalauksesi.
Kiva, kun postasit.

Valkoinen tähdikki kirjoitti...

Olen palannut lukemaan (ja katsomaan!) postaustasi jo useamman kerran. Kaunista.