Puutteessa ei ole tarvinnut elää, vaikka vaatteita en ole
kaupoista uutena shoppaillutkaan. Minulla on edelleen liikaa kaikkea. Vintagevaatteet
menevät keräilykategoriaan, mutta käyttövaatteista käytän ehkä viittä
prosenttia siitä, mitä minulla on. Olen huomannut että vuosi vuodelta mukavuus
lyö enemmän ja enemmän itseään läpi. Siksi aioinkin laittaa kiertoon (kunhan
saan aikaiseksi) ison osan vaatteista, joita en käytä johtuen huonosta
istuvuudesta, väärästä väristä tai ärsyttävästä materiaalista. Tahdon oppia vieläkin harkitsevammaksi, koska käytettynäkin tulee ostettua tarpeettomia huteja.
Miten tästä nyt sitten eteenpäin? Tämän vuoden perusteella
sanon, että sama meno jatkuu tulevanakin vuonna. Tästä on tullut elämäntapa.
Kun miettii miten monipuolisia väyliä on hankkia vaatteita second handina, niin
oikeastaan kaiken saa käytettynä. Se johtuu siitä, että pidän vintagesta ja
ajattomuudesta. Se onkin tämän koko kuvion ydin. Tämä sopii minulle, koska tämä
on minulle helppoa. Vuosi on vain jalostanut sitä, mitä kohti olen muutenkin
ollut menossa. Paljon on parannettavaakin, mutta suunta on oikea. Siitä ei ole
enää epäilystäkään.
Kun on saanut kuntoon ne asiat, jotka tuntuvat helpoilta, voi vähitellen avata silmiään niiden asioiden suhteen, jotka tuntuvat vaikeammilta. Muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa. Pitää vain ensin löytää tavoite, jota kohti mennä. Tai visio siitä, miten tahtoisi sellaisten asioiden olevan, joihin voi omalla toiminnallaan jotenkin vaikuttaa.
Kiitos tästä vuodesta, ja ihanaa uutta vuotta kaikille.