keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Persialainen matto

Nyt meille sitten tuli jo toinen persialainen matto. Näistä joko pitää tai ei pidä, ja minä alan kallistua pitäjien joukkoon. Tämäkin matto on vanha ja maailmaa nähnyt, mutta se juuri onkin se viehätys. Ihan käsittämätöntä miten pitkäikäisiä tällaiset matot ovatkaan! Matossa on kauniin sävyistä turkoosinvihreää, joka ei valitettavasti tallennu kameraan kuten silmille.












Ps. Loppukevennyksenä kuva, jonka kerran bongasin Kaunis koti- lehdestä vuodelta 1970. HT-Collectionin Bonzo-pöytä on todellakin kestänyt muotoilullisesti aikaa!




5 kommenttia:

Rhia kirjoitti...

80- ja 90-lukujen kakanruskeiden tekokuituisten "itämaisten mattojen" ylitarjonnan jälkeen meni pitkään ennenkuin löysin aidot itämaiset matot.
Nyt sellainen kuitenkin nököttää olohuoneessamme paraatipaikalla.
Niissä on kaunis värimaailma ja upeita kuviointeja. Ja vielä kun kyse on aidosta käsinkudotusta matosta niin mikä uskomaton määrä käsityötaitoa!
Kyllä noista kuvista maton kaunis värimaailma välittyy, vaikka se ei kuvissa täysin oikeanlaisena esiintyisikään.

Anna kirjoitti...

Rhia, olet niin oikeassa. Ja kasviväreillä värjätyt matot oikeasti elävät! Toisin kuin keinoaineiset "itämaiset matot 100% polyester". Minulla on eräs tuttu joka tietää näistä matoista todella paljon ja mattoihin sisältyykin uskomaton määrä informaatiota.

Paperitähti kirjoitti...

Heippa, tätä sohvapöytää olen joskus ennenkin kommentoinut sillä mummolassani on samanlainen;-) Oliko tuo sinun pöytäsi alaosa alunperinkin valkoinen vai oletko sen maalannut. Täällä oleva on alaosaltaan oliivinvihreä kuten tuossa mainoksessa.

Anna kirjoitti...

Juu kyllä tuo on ollut aina valkoinen!

norppisnorppis kirjoitti...

Hei, hassua törmätä näihin meidän papan suunnittelemiin huonekaluihin. Mutta heti tunnistaa tyylistä, mummola niitä tietenkin tulvillaan :)