tiistai 24. maaliskuuta 2009

Päivän asut

Olen ollut aika onnessani noiden valkoisten nahkahanskojen löytymisestä. Ne kyllä viimeistelevät mukavasti kokonaisuuden.
Mekko on onlysta ja sen alla oleva hame GT:sta. Kengät 2nd hand.




Ja ettei totuus unohtuisi.
Selailin vanhoja postauksia, koska en enää muista miltä näytän. Tässä postauksessa kirjoittelin vähän juoksuharrastuksestani. Kieltämättä ensimmäinen suurin oli masennus... Viime kesänä, kun ihan oikeasti kävin säännöllisesti juoksemassa, en edes tajunnut miten hyvässä kunnossa olinkaan. Mä sain kuitenkin noista kuvista jotenkin voimaa tähän loppuraskauteen. Vaikka ahdistaa ettei pääse nollaamaan päätä juoksemalla, niin tiedän, että se kaikki on ihan itsestäni kiinni pian raskauden jälkeen. Nyt minulla sentään on se pohjakunto, jota ei vielä ensimmäisen lapsen jälkeen ollut lainkaan! Ja sen olen tajunnut, miten rankkaa elämä ilman liikunta on. Siis ihan jo henkisestikin. Minulle ei riitä kävelylenkki vaan tarvitsen sen tunteen, kun antaa kaikkensa ja ei jaksa enää yhtään. Tällä hetkellä kun istuminen kipeyttää selän, reipas kävely aiheuttaa supisteluja ja makaaminen lamauttaa, on ihana muistella rakasta juoksuharrastusta.

Mutta nyt minä vien tämän vaahtokarkkipussin takaisin kaappiin, keitän teetä ja venyttelen.

15 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Hyvin oot kyllä pärjännyt, pukeudut tyylikkäästi vaikka oletkin raskaana :) Monesti olen minäkin huomannut, että paksuna olevat yrittää peitellä ja pukeutuu vaan säkkeihin. Millon muuten sulla onkaan laskettu aika? :)

ellen kirjoitti...

sara: En mä mun laskettua aikaa ole edes sanonut blogissa. Kyllä se sieltä ennen kesää tulee kuitenkin:D
Ymmärrän mä sen säkkihommankin. On mullakin monesti sellainen olo. Mä nyt kuitenkin vaan saan niin paljon voimaa ja energiaa kaikista vaatteisiin liittyvistä jutuista, että yritän vaikka väkisin pukeutua:)

heini kirjoitti...

Ihana masu <3

Vilijonkka kirjoitti...

Kauniilta näytät nytkin, vaikka olosi muuta väittääkin. Vanhat kuvat antavat voimaa kuntoiluun minullekin vaikka omassa tapauksessani pitääkin kaivaa kymmenen vuoden takaiset kuvat esiin, oikein lempeällä mielellä kuuden vuoden takaisetkin kelpaavat inspiratioksi.

Mua rupesi kieltämättä naurattamaan valkoiset hanskasi. Ne olisivat päivässä beessit täällä Pekingissä, vaikkei yhtään mihinkään koskisikaan!

Lumikki kirjoitti...

Ensiksikin: näytät upealta! Ja toiseksi, ihan kuten sanoit, raskaus on vain ohimenevä vaihe, eikä siitä kunnosta kannata liikaa murhetta kantaa.

Minä harrastin juoksua myös ennen raskaaksi tuloa. Pahoinvoinnin vuoksi se jäi kuitenkin heti alkuunsa. Toisen kolmanneksen alettua pystyin kuitenkin taas alkamaan liikkumaan, mutta lajit ja tahti muuttuivat täydellisesti: vesijuoksua ja –jumppaa, äitiysjoogaa, sauvakävelyä ja kuntosalia. Alkuun oli vaikea kerätä motivaatiota, kun olin tottunut rankempaan liikuntaan. Nyt kolmannen kolmanneksen puolessa välissä olen kuitenkin tyytyväinen, että olen liikkunut jatkuvasti 5-6 kertaa viikossa. Olo on mainio, paino ei ole karannut ja pää on kestänyt pitkät työpäivät.

Sinulla on tietysti jo pieni lapsi, eikä useammin mutta rauhallisesti liikkuminen ole välttämättä optio. Mutta oletko kokeillut esimerkiksi vesiliikuntaa? Sehän on raskaana olevalle mitä mainioin liikuntamuoto.

Toisaalta, kuten sanottu, liikaa ei kannata itseään liikkumattomuudesta soimata!

ellen kirjoitti...

heini: kiitti

vilijonkka: arvaapa kirosinko aamulla, kun avasin auton takakontin. Sormet olivat mustat. no, onneksi taikasienellä lähtee ja suojausaineet on keksitty:)

lumikki: vesiliikunta olisi varmaan tosi hyvä ajatus, mutta olen sitä ihmistyyppiä joka kiertää uimahallit kaukaa...Raskauden puoliväliin kävelin lähes päivittäin 5km lenkkejä, sekin oli parempi kuin ei mitään. Ehkä tässä on kuitenkin suurin ongelma se, että liikunnasta jää puuttumaan "se jokin" kun ei pääse revittämään.

Anonyymi kirjoitti...

Hanskat kyllä ovat piste i päällä!

Pieni pyyntö. Voisitko laittaa edellisessä postauksessa olleen haarukkaleipien ohjeen. Näytti niin herkullisilta.

-Päivi-

Vilma kirjoitti...

Voi miten tuttu tunne. Mä en edes ole koskaan tykännyt juoksemisesta, mutta nyt on sellainen olo joka kerta lenkillä, että olisi pakko ottaa juoksuaskeleita :D Tuosta vesiliikunnasta, täällä olisi mahdollisuus mammavesijumppaan, mutta en pidä vedestä ja ajatus muiden mammojen kanssa siellä kloorin hajussa lillumisesta on kieltämättä kaikkea muuta kuin houkutteleva.

Runway kirjoitti...

iihana masu!

La Signora K kirjoitti...

Joo, ihanalta näyttää tosiaan sun masu :) ja ihanat saappaat!
Itse ollessani raskaana mun ei tarvinnut ostaa kuin farkut joissa venyvä vyötärö, muuten selvisin oman kokoni vaatteilla ;)

Cloé kirjoitti...

Näytät tosi nuorelta! Siis hyvällää tapaa :)
Syntyykö lapsi ihan kohta? (:

Adele kirjoitti...

Oi, masu on ihana! Jotenkin aina kadehdin raskaana olevilta sitä mahaa, vaikka tiedän että varsinkaan raskauden loppupuolella olo ei ole todellakaan mikään "söpö". Saiskin raskauden aikana sen mahan ilman niitä vaivoja. :)

On muuten monesti pitänyt kommentoida että on ihanaa kun jaksat nähdä vaivaa pukeutumisesi eteen vielä tässäkin vaiheessa, todella monet äidit kun pukeutuvat siihen kuuluisaan säkkiin. Varsinkin jos on jo lapsi/lapsia ennestään.

Åsa kirjoitti...

Minusta sie oot hirmu kaunsi raskaanakin! Älä vaan yritellä peitellä niitä muotojasi millään säkkivaatteilla.

Ouna kirjoitti...

Oi tuota mahaa, kauniilla kaarella. Voin samaistua täysin tuohon revittelyn tarpeeseesi. Itsellä tuntuu, että kiireessä unohtaa pitää itsestään huolta, vaikka juuri silloin pitäisi liikkuakin. Lenkkeilyn lisäksi tykkään kuntonyrkkeilystä ja muista raskaista lajeista, joissa pääsee purkamaan tarvittaessa kaiken energiansa nopealla sykkeellä.

Ellie kirjoitti...

Ihailen tyyliäsi pukeutua raskauden aikana :)

Ei sulla varmastikaan enää kauaa mene kun pääset taas juoksemaan, tsemppiä!