torstai 30. lokakuuta 2008

Ruskeaa..

Hitsin pimeää ulkona! Kuvat ovat salamasöhryä...
Olin toissapäivänä pyörällä anopilla ja ulkona oli tosi kylmää. Lainasin häneltä villaneuletta että selvisin takaisin kotiin. Olen pitänyt tätä päällä siitä asti! Ihan mielettömän kiva kietaisumallinen Benettonin neule. Tämä on varmaankin mieheni veljen tyttöystävän vanha. Terkkuja vaan Turkuun...



Ruskeat kirpparikengät ostin ihan vain ruskeita sukkiksia varten. Ennen oli ainainen ongelma mitä väriä ruskean kanssa yhdistää, siinä mielessä nämä ovat olleet hyvä ostos! Hintaa kun oli se muutama euro.



12 kommenttia:

anni kirjoitti...

....Lämpimät onnittelut!!! Toivottvaasti pahoinvointi helpottuu pian!

Iloa!

Anonyymi kirjoitti...

Vauvauutiset ovat aina ihania! Paljon onnea teidän koko perheelle.

T:Päivi

mursuliina kirjoitti...

voiei :( kyllä noin kovan oksentamisen luulisi vievän voimatkin. 10 kertaa päivässä on ihan kamala määrä! kiva, jos voit jo paremmin.

winda kirjoitti...

Itse voin pahoin viidennelle kuulle saakka, ja kyllä oli rankaa. Anna Leena Härkönen on joskus osuvasti sanonut näin:

"Olen kuullut monien naisten huokaavan, että raskausaika on heidän elämänsä parasta aikaa. Herää kysymys, että minkähänlaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on? "

Tuo kuvasi ainkin minun odotustani aivan loistavasti :)

Kirjoitin muuten raskausajan blogia, jos kiinnostaa käy täällä:

http://kiiltokuva.vuodatus.net/

Tsemppiä odotukseen :)

shandi kirjoitti...

Unohtuu se lyhyemmässä ajassa kuin neljässä vuodessa ;D Minä kuulun niihin, joilla on kahdeksan kuukauden pahoinvointi. Lapset vaan ovat niin ihmeellisiä ja ihania, että tuollaiset "pikkuasiat" jäävät unholaan.

vali kirjoitti...

Toivottavasti pahoinvointi jo helpottaa. Kyllä ainakin näin kahden vuoden jälkeen vielä se alkuvaiheen pahoinvointi on niin hyvin muistissa ettei ihan heti houkuta kokea sitä uudelleen :)

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa ihan samalta kuin ystäväni pahoinvointi! Hänelläkin rajun alkupahoinvoinnin jälkeen loppuraskaus oli erittäin helppo! Joten "tuskan määrä on vakio" :D. Hän kyllä laihtuikin tosi rajusti, menetitkö sinä painoa? Miten edes pystyit syömään :o?

Anonyymi kirjoitti...

Onko ensimmäinen kolmannes jo takana?
Täällä yksi vakilukija on pitkälti samassa tilanteessa (la kesäkuussa). Tämä on nyt kirjoitettava anonyymisti, kun en halua paljastaa asiaa vielä. :)

ellen kirjoitti...

anni: No kiitos!

päivi. Kiitos

mursuliina: Niin, kyllä se välillä tuntui aika pahalta:)

winda: Kiitos vinkistä!! Mäkin olen nauranut tuolle A-L Härkösen kommentille:)

shandi: Niin, ehkä se onkin niin että täytyy vaan sairastua vauvakuumeeeseen unohtaakseen;)

vali: Niin mullakin oli vielä siinä vaiheessa...Onneksi synntyksestäkään ei ole enää kauheasti mielikuvia!

anonyymi: Paino on lähinnä heitellyt kummallisesti. Kai se nyt alkaa taas tasaantua. Välillä söin vain vihreitä rypäleitä ja voileipäkeksejä ilman päällysiä. Nyt alkaa taas maistua ruoka, tosi valkosipulin tuoksua en edelleenkään voi sietää.

anonyymi: Joo on:) Kukahan olet...

JenniL kirjoitti...

Juu kyllä melkein koko raskauden ajan oksentaneena voin todeta, että on se sekin sairaus! Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin lapsettomat, jotka sanovat ettei raskaus ole sairaus (eikä tietenkään olekaan, mutta toisilla sekin aika on erittäin vaikeaa)!

adriana kirjoitti...

Tsemppiä pahoinvointiin!

Olipas upean tyylikäs odottava äiti tuossa blogissa, veikkaan kyllä että olet vähintään yhtä upea! :)

Merja kirjoitti...

Mulla ei ollut ekasta lapsesta pahoinvointia juuri ollenkaan, kaksosista tuli sitten voimakkaampana, kesti n. viikolle 12. Muistan että kaikki rasvainen ällötti, samoin kukkaistuoksut. Söin hyvin terveellisesti silloin kun mikään muu ei oikein maistunut kuin hedelmä..

Lasten sairastelusta vielä: meilläkin puhkeaa yleensä korvatulehdukset ja muut kun mies on poissa. Tulee sitten takaisin just passelisti kun sairastelut alkaa mennä ohi..