maanantai 27. lokakuuta 2008

Piirtelyä ja pakasteita

Lapsi piirsi eilen minun kuvani. Tässä se on. Äiti.


Olin niin haltiossani lapseni taidoista, mitkä sormet, mitkä hampaat ja miten hallittu kokonaisuus. Tahdoin ostaa hänelle pienen yllätyksen. Kuvan väriliidut ovat tosi hyviä, näitä on mennyt jo yksi paketti. En tiedä mitään raivostuttavampaa kuin kaikki lasten väriliidut, joissa ei ole pigmenttiä nimeksikään! Piirtämisen riemun edellytys on kunnon värit.
Vanhat värityskirjat alkavat olla jo väritettyjä. Yritin etsiä jotakin missä olisi auton kuvia, mutta en löytänyt sellaista mistään!!! Onneksi yhdessä kirjassa oli tarpeeksi simppelit kuvat ja tilaa omillekin versioille. Se on tärkeää.
Lapsi tykkää myös muovailla.


Aina ei jaksa laittaa ruokaa, onneksi pakasteosastolla on kaikkea hyvää. Kestosuosikkejani ovat paneroidut punakampelafileet ja nämä pienet perunapallerot. Eivät ehkä niitä kaikkein terveellisimpiä, mutta kermaviilin, limen ja tuoreen tillin kanssa taivallisen hyvää...


21 kommenttia:

Bisquits kirjoitti...

Blogissani on sinulle tunnustus. :-)

Roosa kirjoitti...

Ihana tuo piirustus :D Meidän kotokotoa löytyy tuollaisia varmaan pilvin pimein kun äiti on halunnut säästää kaiken ;)

Suvi kirjoitti...

Pitääpäs ostaa kyseisiä värikyniä. Lasten kynät on kyllä monesti tosi huonoja, muovisia ja värittömiä.

Ja aina ei jaksa olla loistokokki. Tänään meillä syötiin kaupan lihapullia ja perunamuusijauhe-muusia. Joskus voi ottaa rennommin.

Mao Mao kirjoitti...

Onpa hyvä pääjalkainen. Kuinka vanha sinun lapsesi onkaan (jos saa kysyä)? Kuvissa hän näyttää niin pieneltä pellavapäältä, että varsin hämmästyin tuosta kuvasta.

Totta tosiaan hermot menevät "lasten värikyniin". Niillä ei tee mitään, vesilintua joutaisi heittää. Ei ole riemua niiden kanssa piirtely...

Meillä pojat piirtävät minun kynilläni ja maalaavaat (pienellä varauksella) kunnollisilla akvarelleilla, ainoastaan Sennelierin pastelleja en ole raatsinut antaa käyttöön. Pieni varaus johtuu siitä, että akvarellini ovat venäläiset. Kun en ole varma niiden raskasmetallipitoisuuksista, maalausoperaatio on hyvin valvottu tapahtuma (ei juoda herkullisen väristä vettä tai lätystellä käsillä märkää pintaa yms.).

Emilia kirjoitti...

Pikkuperunat on nimeltään pariisinperunat :)Ainaki sitä termiä keittiöllä käytetään :)

ellen kirjoitti...

bisquits: Kiitos!

roosa: Noissa lasten piirustuksissa on jotain maagista.

suvi: Joo, noi on hyviä hinta-laatusuhteeltaan!

maomao: Hän on 3v.8kk. On nyt yhtäkkiä alkanut piirtää noita, aiemmin vain erilaisia autoja ja nostureita:)
Yhteiset puuvärit mulla on lapsen kanssa, ne sellaiset akvarellipuukynät. Mutta niitä hän käyttää vain valvonnan alaisena...

emilia: No niin, pommes frotes vai mitä siinä paketissa nyt lukeekaan...

wikke kirjoitti...

Taidokas piirrustus! Lapset osaavat olla niin ihmeellisiä. Heidän taideteoksissaan on aina jotain sellaista aitoutta, mikä saa ainakin minut haltioitumaan :) Minulla onkin täällä kämpällä aika paljon pikkuisen siskoni upeita taideteoksia.

Parhaat värikynät mielestäni lapsille ovat Lyran paksut puuvärikynät. Värijälki on todella hyvä ja ne kestävät monta vuotta. Suosittelen!

ellen kirjoitti...

wikke: Puukynien ainoa huono puoli on siinä, että kun lapsi ei vielä itse osaa terottaa niin niitä tarvii itse huoltaa:) Ja jostain syystä meidän pojalla katkeaa terät naps vaan.

Anonyymi kirjoitti...

palleroperunat on parhaita !

Hippu kirjoitti...

oooi, ihana toi piirrustus ! tosi söpö : )) ja hei ! meillä ala-asteella oli aina noita samoja liituja, kestää, kestää ja kestää!

Anonyymi kirjoitti...

Eiliseen vielä viitaten.. On eri asia ruotia persoonaa.... Olen nähnyt haastatteluja, joita ei näy telkkarissa ja siellä suoraan sanotaan että laulajat itse vaikuttavat enimmäkseen vaatteisiinsa ja kampauksiina ym. Muu henkilökunta ainoastaan auttaa heitä valinnoissaan. Joten ruotimalla heitä ruoditaan heidän persoonaa. Enkä ole itsekään ruotinut sinun persoonaa, ainoastaan vaatetusta. Enhän tunne sinua.
Mutta jatka samaan malliin, saat ihmiset miettimään ja ilmaisemaan mielipiteensä. Mutta voit jatkossa ottaa huomioon sen ettei yksi stailisti ole heidän tyyliään luonut.

Lilli kirjoitti...

nuo on ehdottomasti parhaita vahaliituja! ala-asteella käytettiin noita, jokainen sai ekalla luokalla oman paketin, voi sitä riemua:) lapsuudesta muistan kuinka rasittavaa oli yrittää värittää liiduilla jotka tekevät himmeää ja kokkareista jälkeä argh.. mummon luona oli sellaisia, mutta ehkä annamme sen hänelle anteeksi :)

ellen kirjoitti...

anonyymi: :)

hippu: Toi on totta, kestää ja kestää:)

anonyymi: Stylistin tehtävä tuollaisessa formaatissa olisikin osata pitää homma kasassa. Vaikka esim esiintymisvaatteet olisivat vain tietystä lafkasta ja tavallaan aika hirveitä, niin tyylitajun omaava ammattilainen pystyy lähes ihmeisiin. Jos tyylitajua ei ole, niin silloin on se kilpailijan maku ja valinnat, johon stylisti heittää sekaan jotain "trendikästä". Lopputulos on sitten sitä joulukuusta ja glitterpalloa, ainakin ollut suomen idolsissa.

Artistit ovat asia erikseen, idols on vielä kuitenkin vain kilpailu. Ei katri ylanderkaan jostain syystä ole idolsin jälkeen pukeutunut viininpunaiseen samettiin tai krepannut hiuksiaan;)

Anonyymi kirjoitti...

Itse etsin hetki sitten kanssa värityskijaa missä olisi autoja ja löysin ainakin Disneyn Cars-aiheisen Prismasta....

Anonyymi kirjoitti...

jep. näin on. ja onneks makuasiat on just niitä joista voi kiistellä. ite tykkään siitä että on klassisessa tyylikkyydessä ripaus villiä menoa mukana. mielellään jotain inkkarimaista. niin kauan kuin pete on formaatissa mukana, kaikki hyvin.

vali kirjoitti...

ihana piirustus. olen ajatellut että poikasi olisi nuorempi, mutta hänhän onkin jo oikea taiteilija. meillä tutustutaan väriliituihin vielä lähinnä maistelemalla :)

oli muuten kiva nähdä blogissasi kerrankin pakasteruokaa. noita kampelafileitä meilläkin suositaan ja kaikki vinkit nopeaan ruuanlaittoon ovat tervetulleita!

Matroskin kirjoitti...

Muotokuva on ihana. Minäkin olen sellainen äippä, joka säästää kaikki lasten piirustukset, ne ovat vintage-matkalaukussa sängyn alla. Tosin kohta laukku on täynnä.

Kommentoin myöhässä Suri Cruisesta: oletko koskaan nähnyt lyylillä housuja? Katiella on usein housut, mutta tytöllä ei koskaan. Se on minusta hieman ärsyttävää. Joissain kuvissa Katiella on puitossa villakangastakki ja pitkät housut, mutta Suri leikkii lyhythhihaisessa mekossa ja nilkkasukissa. Outoa.

Matroskin kirjoitti...

PS: värityskuvia voi tulostaa netistä.

Satsu kirjoitti...

miten mahtavaa, että joku myönyää ääneen, ettei aina ehdi ja jaksa JA pakasteetkin voivat toimia!

May kirjoitti...

muistan, että meillä on tuota nimenomaista ruokavaliota noudatettu enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuosikaudet - siis kun vielä asuin kotona ja molemmat vanhemmat olivat töissä. Limestä ei silloin kyllä ollut tietoakaan, mutta pakastekala, kermaviili ja palleroperunat ovat aina varma vaihtoehto kiireiselle.

Taika kirjoitti...

En olekaan pitkään aikaan nähnyt noin korkealuokkaista taidetta!

Sinä olet kadehdittavan kaunis äiti.