keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Nahkaa ja neuleita

Tiedän aika monia henkilöitä, jotka ovat ottaneet missiokseen täydellisen vintage-nahkatakin metsästyksen. Itsekin lukeuduin heihin aika pitkään, kunnes noin vuosi sitten tämä yksilö tuli vastaan muutamalla eurolla. Aivan virheetön, kuin minulle tehty takki jostain 70-luvulta!


Tämä jättikokoinen Ivana Helsingin merinovillaneule on viime kesän kirppislöytö viidellä eurolla. Sen alla on Hennesin Organic Cotton trikoopaita ja legginssit. Jokseenkin mukava yhdistelmä päällä, ei ehkä se kaikkein tyylikkäin mutta aina ei jaksa:)


Lähikuvaa takista...Minusta taskut ovat aivan ihanat!


Onko muita, jotka ovat edelleen shokissa tästä Nelliinan kenkäpostauksesta? Kyllä mä nämä Eccot vaihtaisin koska vaan Nelliinan Parikoihin...Nyyh.


Kaivoin esiin poitsun villavaatteita kun säät kymenevät uhkaavasti. Kaikki nämä neuleet ovat mummoni kutomia. Toivon aina ruskeaa, harmaata tai luonnonvalkoista, ne ovat niin ajattoman värisiä että kestävät varmasti ikuisuuden. Onneksi mummo vielä jaksaa kutoa, itselläni kun puikot eivät pysy kädessä. Haluaisin kyllä ihan oikeasti opetella kutomaan, ala-asteella valittu puukäsityö oli selvästi pahimman luokan virhe.

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

70-lukulainen vaate ei ole vielä vintagea. Vintageksi lasketaan oikeaoppisesti 70-lukua vanhemmat vaatteet eli ainakin 60-luvulla täytyy vaatteen olla elänyt, jotta sitä voi vintageksi sanoa. Näitä termejä kyllä käytetään nykyisin miten sattuu.. =)

Nelliina kirjoitti...

Heh Parikat jalassa parhaillaan ja nämä ovat parhautta <3

Minulla on kaapissa mummini vanha samantyylinen nahkatakki kuin tuo sinun, se on tosin 40-luvulta suomalaista laatua ja mitään vikaa siinä ei edelleenkään ole. Reuhusin takin kanssa koko teiniaikani ja jos sille ei silloin tapahtunut mitään, luulen sen olevan ikuinen :D

ellen kirjoitti...

anonyymi: Yksi versio vintagen määritelmäksi on valmistusaika 20-60 luvulla. Toinen versio on määrittää vintageksi kaikki yli 30 vuotta vanha. Mä luulen takin olevan jotain ihan 70-luvun alkua, ehkä jopa sitä vanhempi. 70-luku on vain varovainen arvaus, koska takissa ei ole mitään merkintöjä, mutta siitä näkee että se on vanha. Ei takki retroakaan mielestäni ole. Termejä varmasti käytetään miten sattuu, mutta mielestäni tässä yhteydessä en siihen syyllisty:) Ja ties vaikka on sieltä 40-luvulta, kuten Nelliinankin, mä en ole mikään huippuasiantuntija nahkavaatteiden suhteen.

nelliina: No niin:) Millaista nahkaa takkisi on? Kun tämä on sellaista jotenkin tosi jäykkää, ihan eri tyyppistä kuin mikään muu nahkavaate johon olen törmännyt. Ja sen tuntuista, että siihen ei ajan hammas pure mitenkään. Voisikohan takki siis olla paljon vanhempi kuin kuvittelen? Mitään merkintöjä siitä ei löydy.

vali kirjoitti...

Voi kun meilläkin olisi isoäiti tekemässä lapselle neuleita, eihän tollasia saa kaupoista mistään.

petra kirjoitti...

wau mikä kirppislöytö tuo ivana-neule! jos uusi blogituttu kiinnostaa käy kattoo: http://youfeelinit.blogspot.com

MouMou kirjoitti...

On kyllä kaunis takki!<3 Kyllä minä laskisin tuo vintageksi, vaikken mistään mitään tiedäkään.;)

Liivia kirjoitti...

Rotsisi on kyllä ihana!

Kyllä harmittaa kun yhden upean 70-lukulaisen annoin pois. Luulin, että olin kyllästynyt. Olnkin, mutta nyt en enää olisi!

Mulla on kaksi pohjepituista vintage-nahkatakkia. Mustan ostin joskus Barcelonasta, ja beigen Roomasta. Ovat olleet rakkaita, ja nyt alkaa jo kova käyttö pelottavasti näkyä. Olen jo nyt paniikissa, että mistä löydän uuden.

Nelliina kirjoitti...

Itseasiassa sen perintötakkini nahka on juuri sellaista jäykkää ja paksua, ei jälkeäkään siitä pehmeydestä mitä nykyajan nahkatakit yleensä ovat. Eli on ryhdikäs ja kiiltävähkö :) oma takkini on 100% varmuudella 40-luvulta, mummoni ostanut 17-vuotiaana. Malli on myös melkein sama kuin sinun takissasi.

Minua muuten kiinnostaa tuo vintage -termi, olen kuullut myös tuon perusmääritelmän minkä anonyymi tuossa sanoi, että max 60-luku on vintagea. Mutta mitäs tehdään kun aikaa kuluu tästä vaikka 50 vuotta eteenpäin, onko edelleen niin että silloin vain yli 100 vuotta vanhoja vaatteita voi kutsua vintageksi? Mitäs nämä tämän hetkiset vaatteet ovat 50 vuoden päästä? Vanhoja? :D Eli sikäli tuo ~30 vuotta vanhemmat=vintagea olisi kätevämpi... tai muuten pitää kehittää uusia nimikkeitä :)

ellen kirjoitti...

vali: Ei saakaan...Napitkin ovat virkattuja<3

petra: Kiitos vinkistä

moumou: Niin, varsinkin kun veikkaukseni 70-luvusta on varmaan turhan varovainen:)

liivia: Mulla on yksi beige pidemmän mallinen nahkatakki, mutta jotenkin en osaa käyttää sen pituista. En raaski hävittääkään, mieli voi tosiaan muuttua:)

nelliina: Voi jukra, tämä minun takkinihan sattaa olla oikeasti tosi vanha!!! Noi kuvauksesi ovat ihan samat kuin omassa takissani.
Ja ihan totta, jos määritelmiä ei saa muuttaa ajan kuluessa, niin eihän siinä ole mitään järkeä! Ja retrokin mielletään tällä hetkellä vain 70-luvuksi, vaikka monille se merkitsee myös 50/60-luvun ilmiöitä. Mielestäni siis retron ja vintagen rajat häilyvät ajan kanssa. Nykynuorten retroa tulee luultavasti olemaan joskus spice girls kengät ja pvc-vaatteet...

Cocos kirjoitti...

Ivana Helsingin neule on ihana ja tuo takki, aah:)

heini kirjoitti...

Onpa kauniita villapaitoja<3:))

mursuliina kirjoitti...

ihania lapsen neuleita. sitten, kun et enää voi vastustaa halua alkaa itse opetella neulomaan, tervetuloa meidän neuletapaamisiin. siellä jokainen nyhrää omia juttuja, voi kysyä toisilta vinkkejä jne. pääasiassa poristaan kuin papupadat ja kahvitellaan samalla. nykyajan korvike ompeluseuralle :D

ellen kirjoitti...

cocos: Kiitos:)

heini: Ja tuossa on vain osa niistä!

mursuliina: Eih! Kuulostaa ihanalta...

Lora kirjoitti...

Minä taas olen hiljattain kuullut sellaisen määritelmän, että retro tarkoittaisi vain ns. uusvanhaa eli siis uutta joka on tehty muistuttamaan jotain vanhaa. Vintage sitten olisi sitä "oikeasti vanhaa". Tiedä sitten, mikä on mitäkin... Sinänsä minusta voisi jotenkin sen 70-luvun laskea Vintageksi; siitähän on jo kyllä se kolmisenkymmentä vuotta ja reilustikin. Eikös antiikiksi määritellä sitten taas kuitenkin eri perusteilla; olikos se 100 vuotta huonekalujen osalta- ehkä vaatteidenkin? Vai miten? Äh, ota noista sitten selvää.

Muistin juuri tuon luettuani, että minullakin oli ihana, mummon perua oleva 60- luvun? nahkarotsi maitokahvin värisenä - mutta ei aavistustakaan, mihin se muuten on oikein kadonnut! Tajusin juuri, että en ole nähnyt sitä moneen vuoteen. Haaleasti mielessä on kyllä, että yhteen aikaan en siitä oikein tykännyt, mutta olisinko tosiaan antanut sen pois... ilmeisesti. Aargh. Nuo ovat kullanarvoisia aarteita =( Minunkin takkini oli aivan käsittämättömän paksua nahkaa, sen muistan.

Ihania nuo neuleet <3 Ps. en minäkään osaa neuloa - ja harmittaa joka vuosi enemmän kun katselee muiden ihania tuotoksia.

anki kirjoitti...

Itse valitsin myös peruskoulussa puukäsityöt, enkä ole joutunut lapasia tekemään. Nyt 21-vuotiaana päätin opetella neulomisen, koska mielestäni kenenkään ei pitäisi joutua ostamaan villasukkiaan. Äiti neuvoi alkuun ja nyt ensimmäinen villasukkani on varpaita vaille valmis! Ja siitä tuli hieno!
Yritän tässä kai sanoa, että kannattaa yrittää! Mummosi varmaan mielellään neuvoo:)