perjantai 8. elokuuta 2008

"Muotikuvia"

Yksi kirppikseltä mukaan tarttunut juttu on jättänyt minuun jälkiä, jotka jäävät.
Valokuva-albumi.
Ihmisiä, joita en tunne. 20-lukua, 30-lukua. Upeita kuvia ja ihmisiä, joista suurimpaan osaan on piirretty päälle. Niin, piirretty päälle, ristejä.
Tämä on omistetty Sylville, jolla lensi kivi päähän, ja jonka pään päälle piirrettiin risti. Voi, kunpa tietäisin keitä nämä ihmiset ovat, miten nämä arvokkaat kuvat ovat päätyneet minulle. Muutama euro, tässä jonkun koko elämä kuvina.







Tämän albumin kaivan esille aina silloin tällöin. Tänään kun maalailin ja askartelin, se oli taas pöydällä.

Monet ovat ehdottaneet minulle, että tekisin myös kortteja. Se on siinä mielessä hauskaa, että olen tehnyt niitä aina! Tämä kortti henkii mielestäni valokuva-albumin tunnelmaa. Käsinmaalatut kirjaimet, ei juuri muuta. Mutta se riittää.



Ystäväni toi minulle kimpun ohdakkeita. Kuivatan ne maljakkoon. Kauniita!


Parasta kaikessa on kuitenkin tämä. Sinun kuvasi eivät toivottavasti päädy koskaan jonkun toisen kotiin. Pidetäänhän kaikki siitä huoli siitä, että vaalitaan niitä tärkeimpiä, eikä heitetä pois.

15 kommenttia:

Nice Devil kirjoitti...

onpa sulla hyvätasoinen kamera kun saat noin hyviä kuvia kuvista :)

ihailee nicedevil

Anonyymi kirjoitti...

Ihana pellavapää <3

Ja joo, minäkin olen kamerasi laatua ihaillut!

ellen kirjoitti...

Kamerastani on ollut paljon kyselyä. Kamera jolla kuvaan, ei edes ole mikään järkkäri.Vanha Olympuksen joku Camedia digikamera...Mutta tällä saa kyllä paremmat kuvat kuin monilla muilla, joita olen kokeillut.

Mintty kirjoitti...

Tuli semmonen outohaikea ja semmonen jännä olo nuista kuvista ja mitä kirjoitit.

Mrs. V kirjoitti...

Tuli hirmu surkea olo. Olisi kamalaa jos "oma elämä" myytäisiin kirpputorilla parilla eurolla. Onneksi ne ovat sentään löytäneet välittäviin käsiin.

Sini kirjoitti...

Sinulle on jotakin blogissani :)

Herttainen kirjoitti...

Mun käsiin on päätynyt kuvien lisäksi myös sota-aikaisia kirjeitä, suurin osa talosta, joka tontteineen on joskus aikoja sitten ostettu äidilleni. Kun äidin serkku osti sen ja rakensi talon, piti vanha talo tyhjentää ja kaikki päätyi mummulan navetanvintille. Sieltä olen sitten aarteita bongannut. Onneksi suvussanikin on aika vanhoja valokuvia, onhan se ihan eri tuntu katsella kuvia ihmisistä joihin on jokin oikea sidos.

Liivia kirjoitti...

Ensimmäinen kuva on todella hieno!

Minulla on näitä samannäköisiä kansioita ihan omistakin suvuista. Ei niistäkään kyllä läheskään kaikista tiedä ketä ne on. Mutta varmasti ihan oma fiiliksensä katsoa täysin tuntemattomia sivutolkulla.
Miten turhaa kuvaaminen onkaan, jos kansiot päätyvät kirppikselle. Pidetään vaan huoli!

Lilja kirjoitti...

Olet kyllä löytänyt todellisen aarteen. Aivan ihania nuo kuvat! Teimme itsekin löytöjä isovanhempieni kuoltua. Isäni äiti kuoli isäni ollessa 2v. ja hänelle ei oltu ikinä näytetty kuvaa äidistään. Oli kiva tutkailla albumeita ja löytää oma isoäiti, joka oli aivan samannäköinen kuin minä ja siskoni. Samanlainen kropan muoto ja kaikki! Pitäisi vaan jaksaa omatkin kuvat aina laittaa albumeihin.

ellen kirjoitti...

mintty: Niin minullekin tuli.

mrs. v: Joo, aika masentavaa. Välillä se on ihan hyvä muistaa, tuntuu asiat taas vähän erilaisilta.

sini: Kiitos:)

herttainen: Vanhat valokuvat ovat aarteita. Pitäisi taas seuraavan kerran mummoloissa pyytää, että ne kaivetaan esille.

liivia: Niin, ja meni hetki että tajusin, että kuvassa on muitakin kuin tuo nainen:)

lilja: Itse olen todella laiska edes muuttamaan kuvia perinteiseen paperimuotoon koneelta. Lapsen ensimmäinen vuosi on hienosti taltioitu, siihen se sitten jäikin!

Vilma kirjoitti...

Aarteita <3

Snow kirjoitti...

Upeita tunnelmallisia kuvia, ristin päälleen saaneet lienee kuoleita, niin oli ennen tapana merkitä albumiin ketkä sukulaisista on vielä maan päällä.

ellen kirjoitti...

snow: Joo, niin oli tapana. Olisi mielenkiintoista tietää, milloin tämä tapa loppui. Nykyään ei taida monet tehdä niin.

emmi kirjoitti...

Olen nyt jokusen viikkoa sun blogia seurannut, uskomattoman kauniita kuvia ja tietysti vaatteita :)
Maalaukset saa mut niin kateelliseks, voi kun itsekin osaisi... :D
Mutta kysyisin tuosta kortista, minkä olit tehnyt, onko nuo kirjaimet ihan omasta päästä veistettyjä, vai jostain bongattu?
Näyttää niin kivalle, pitäisi itsekin vähän tässä askarrella, ja tuon tapainen fontti hakusessa...

tipitii kirjoitti...

Mustavalkoiset vanhat valokuvat ovat ihania. Vieraita kasvoja on jotenkin hyvä katsella ja miettiä, mitä niiden ihmisten elämään on kuulunut.