torstai 26. kesäkuuta 2008

Alea

Kävin tänään Vero Modan alessa.En todellakaan edes kuvitellut löytäväni sieltä mitään...Sitten, kuinka ollakaan, jo aiemmin ihailemani mekko olikin -50%! Ja löytyi vielä ihan omaa kokoakin. Tämä on mielestäni niin klassisen kaunis kesämekko, että tästä on vaikea pistää paremmaksi. Alkuperäinen hinta 34,90 oli minusta tipan korkea, mutta alennuksen jälkeen ok. Helmaa lyhensin heti noin viisi senttiä, kuvassa on jo lyhennetty versio. Erityisesti mekon yläosan leikkaus on jotain todella vetoavaa:)
Lähes täydellistä?





Ilta-aurinko teki tepposia, joten laitoin viimeiseksi kuvaksi tuollaiset mälsät, käsitellyt kuvat, joista näkee mallin vähän paremmin.
Löysin Vero Modasta pari muutakin jo aiemmin himoitsemaani vaatekappaletta, jotka esittelen myöhemmin:) Kaiken kaikkiaan mahtava reissu. XS:ää näköjään löytyy nykyään alennusmyynneistä vaikka millä mitalla! Mikähän nykyään sitten on se koko, jota on lähes mahdotonta metsästää miinusprosenteilla?

Ps. Taas toi himputin kello sopii kuin nakutettu! Lisää tällaisia "testijuttuja" minulle, kiitos!
:D

24 kommenttia:

Herttainen kirjoitti...

Voi miten kauniita kuvia taas!

Mä iloitsin aina kun alaosia oli yleensä kokoa 44 jäljellä. Voi itku kun nyt olen laihtunut niin ne jää sinne roikkumaan. Vaikka muuten näistä uusista mitoista ei ole kuin iloa :)

Anonyymi kirjoitti...

Plääh, että mä vihaan tätä nykyistä markkinointia. Moniko tämän blogin lukijoista oli ennen kuullut Tritonista? Entä moniko näiden postauksien jälkeen harkitsee Tritonin kellon hankkimista? Niinpä, näin halvalla saa hyvää mainosta... Eikä tämä ole mitenkään henk.koht. suunnattu sinulle, Ellen. Kunhan narisen tästä maailmanmenosta...

eimie kirjoitti...

ihana toi mekko. ite kokeillu tota vihreenä vaik kuinkamonta kertaa mut aina jääny kauppaan. ja just pituutensa vuoks. oon kai sit ihan oikeesti blondi ku en hetkeekää ajatellu et sen tosissaan vois lyhentää :)

leela kirjoitti...

Tää on laihtunut koosta 40/M/L kokoon 36/S ja yllättyi kun alesta ei löydykään oikein mitään. Kokoa 40 kun löytyi aina rutkasti. No, pitää pinnistää vielä, että mahtuu kokoon 34/XS koska niitä taas alesta löytyy :) Tosin sit voipi unohtaa Marimekon ja Nanson, niiden XS kun on nyt sopiva...kääk...

Marika kirjoitti...

Kieltämättä mekko on nätti. En kyllä tiedä mitään muuta väriä kuin valkoinen, joka sopisi yhtä hyvin kesään ja kesämekkoihin.

ellen kirjoitti...

herttainen: kiitos! Paljonko olet jo laihtunut?

anonyymi: minun mielestäni taas tällainen käyttäjälähtöinen markkinointi on juuri sitä parasta. tämä ei perustu pelkkiin suurten koneistojen rahalla pyörivään mielikuvamainontaan vaan on "todellista", ruohonjuuritasolla tapahtuvaa puskaradiota, johon minulle on tämän tuotteen välityksellä annettu mahdollisuus. se on myös firmalle riski, voihan olla etten olisi siitä kellosta edes pitänyt:)
en kehu mitään, josta en pidä. tällaisessa maailmanmenossa ei mielestäni ole mitään kritisoitavaa, päinvastoin.

eimie: joo, mä näin lyhennyksen tarjoamat mahdollisuudet välittömästi:) kannattaa poiketa vielä vero modaan katsomaan, jos vaikka löytyisi vielä kokoja!

leela: niin, koskaan ei ole hyvin:)

marika: samaa mieltä valkoisesta!

*~SL kirjoitti...

Ihana mekko!:) minäkin ihailin jotain tuon tyylistä mekkoa joskus..

Lilli kirjoitti...

Tosi kiva mekko!!En ole nähnyt sitä täällä meilläpäin lainkaan. Itsekkin kyllä löysin samalta merkiltä mekon :)

vihnainen kirjoitti...

En ruodi yksittäistapauksia, vaan ilmiötä.

Yritykset tulevat pääsemään muotiblogi-ilmiön myötä osittain halvalla ja helpolla. Todellista riskiä ei blogimainontaan liity. Ei kai oikeasti yhden tai useammankaan tuotteen menettäminen mikään suuri suru suurille yrityksille ole. (Varsinkaan verrattuna niihin rahasummiin, joita mainonnassa yleensä liikkuu.) Kovin monella blogistilla ei myöskään liene pokkaa esitellä saatua tuotetta negatiivisessa valossa. Tulevaisuus tuotekokeilijana vaakalaudalla ja näin.

Ongelman syvin ydin on se, etteivät blogistit voi muodostaa yhtenäistä linjaa, jossa mainonnasta pyydettäisiin asiallinen korvaus. Yritysten kanssa siis tasavertaisemmin neuvoteltaisiin, eikä kuviteltaisi käsittämättömän onnen potkaisseen ilmaisen tuotteen muodossa. Eihän mikään yrityksen puolelta tapahdu sattumalta. Pelkään kuitenkin, että tyytyväisyys ilmiastuotteisiin ajaa blogistien kohdalla bisnesvaiston ohi. Niin naista.

Tuli pitkä. Mekko on kiva.

ellen kirjoitti...

vihnainen: "Pelkään kuitenkin, että tyytyväisyys ilmiastuotteisiin ajaa blogistien kohdalla bisnesvaiston ohi."

tämä on asian ydin. tämä blogi on minulle ihan jotain muuta kuin bisnestä. jos bloggaus on bisnestä, niin mallia voi ottaa ulkomaisista blogeista, joissa on jo ammattimainen ote mainonnan suhteen, mm edesmennyt style bytes.

harrastelijatasolla riskit sekä yritysten että bloggaajan välillä ovat minimaalisia ja se tekee tästä nimenomaan hauskaa. jokainen voi kehittää tietenkin omaa blogiaan suuntaan jos toiseenkiin.

bloggauksen suuri vapaus ja riemu on mielestäni juuri siinä, ettei mitään yhteisiä "rintamia" ole eikä tule. kyllä minun harrastelijamaisesta blogistani saavat myös yritykset hyötyä, jos se on linjassa oman makuni ja tyylini kanssa.

vihnainen kirjoitti...

Edelleen, tarkoitus oli pidättäytyä ilmiössä, eikä arvioida henkilökohtaisia motiivejasi, jotka omasta näkökulmastasi ovat epäilemättä selkeitä ja hyviä.

Mutta jos asiaa tarkastellaan yksittäisen blogistin tason yli, täytynee todeta, että juuri siksi, että noita niin "epäkaupallisia" henkilökohtaisia motiiveja bloggareilla todennäköisesti riittää, tehdään käytännössä suoria tulonsiirtoja yrityksille, joiden ei tarvitse maksaa mainonnastaan. Toisin sanoen, ei tarvitse maksaa tehdystä työstä henkilöille, jotka mainonnan tuottavat.

Ja miksi ihmeessä meidän naisten on niin vaikea ajatella rahaa? Tavara kelpaa, mutta raha on ehdoton ei. Kuluttamisesta puhutaan tavattoman tunneperäisesti, etäännytetään henkilökohtaisen ylittävä taso. Kuitenkin kuluttamisessa on aina kyse vallankäytöstä. Julkisessa kuluttamisessa vielä enemmän.

Nyt lipsun aiheesta. Hyvät viikonloput!

ellen kirjoitti...

vihnainen: ymmärrän kyllä hyvin pointtisi.
ehkä rahakysymyksellä on iso rooli nimenomaan siinä, onko kyseessä harrastus vai työ- pelätään rahan sotkevat omat motiivit tai vääristävän niitä? plus että ei haluta minkäänlaista vastuuta mistään.

siinä pisteessä kun bloggaaminen muuttuu "ammattimaiseksi" on tietenkin punnittava monet asiat uudestaan. tarvittaisiin myös suomalainen suunnannäyttäjä.

eräs henkilö kyseli minulta sähköpostitse (hän on aloittelemassa omaa blogia ja haluaisi blogiinsa muutaman mainoksen), että tiedänkö suomalaista blogia, jossa mainoksia olisi? ei tullut yhtäkään mieleen! siinä mielessä minun on henkilökohtaisesti vaikea nähdä ilmiön suuruutta, jossa yritykset hyötyisivät bloggaajien ansiosta valtavasti. osaisitko sinä kertoa muutamia esimerkkejä?

minulla ei olisi sellaista yrityksen mainosta vastaan yhtään mitään, jonka tuotteisiin uskon ja joita käytän. siinä vaiheessa kun pysyvä mainos sivuillani olisi, niin tahtoisin siitä jo jotain tosin hyötyäkin.

vihnainen kirjoitti...

Hmm, kolme peräkkäistä postausta, joissa sama tuote mainittu positiiviseen sävyyn. Se on kuin onkin mainos. :)

Joku päivä tässä vilkaisin jotakin blogilistan listausta. Olisko ollut luetuimmat. Kolmentoista kärjessä kymmenen muotiblogiksi jäsentyvää. Eli, vaikka toistaiseksi kuitenkin "tuotesijoittelua" muotiblogeissa suhteellisen vähän onkin, ei niiden suosio ajan myötä jää keneltäkään huomaamatta.

Ja muotiblogeilla alkaa hiljalleen olla jo aitoa yhteiskunnallista merkitystä. Ne tulevat muokkaamaan pelottavan monen tytön ja naisen kokemusmaailmaa.

ellen kirjoitti...

vihnainen: minun koko bloginihan on tuolla perusteella mainosta. jokainen postaus tuo esiin merkkejä, joista useimmat ovat samoja päivästä toiseen:)

se ei mielestäni ole mainostamista vaan yksityiskohtaista intohimoa vaateteollisuutta kohtaan:)

vihnainen kirjoitti...

Muista positiivisista kommenteista et kuitenkaan ole kaiketi saanut mitään korvausta? Niissä ei siis ole yritystä osapuolena.

Ja toisaalta, olet niin oikeassa, tietyssä mielessä muotiblogit ovat silkkaa mainosta. Ja uskaltaisipa joku ehkä sanoa, että ne ovat jopa sitä paheksumaasi mielikuvamainontaa. Blogistit muotoutuvat tietyssä mielessä "brändeiksi" itsessään. Tuovat jokaisen naiseksi kasvavan tarkasteltavaksi, ihannoitavaksi ja lopulta omaksuttavaksi tietyn elämäntava ja käsityksen omasta itsestään ja naiseudestaan. Siitä epäilemättä hyötyy yllättävissä määrin moni "vaateteollisuuden" ja muutaman muunkin teollisuuden toimija.

ellen kirjoitti...

vihnainen:
luin jokin aika hesarista juttua, jossa puhuttiin siitä, miten tärkeitä prinsessaleikit pienille tytöille ovat, ja miten heitä tulisi kehua näistä leikeistä. se on kuulemma tärkeää naisellisen terveen itsetunnon edellytykseksi.

jotkut taas kammoksuvat roolijakoja ja tahtovat nähdä tytön sukupuolettomana. se olisi sitten tasa-arvon kannalta jotenkin kovinkin merkittävää.

se, millaisia esikuvia ja malleja nuoret naiset itseensä imevät, saa alkunsa jo jostain paljon syvemmältä kuin muotiblogien vaikutuksesta.

minulle jää hieman hämärän peittoon mitä oikein nyt haet takaa- sitäkö, että muotiblogit ovat jotenkin huono juttu nuorison kannalta? koetko, että näiden kautta tulee paineita sen suhteen, miltä pitäisi näyttää ja mitä pitäisi omistaa?

itse nautin siitä, kun tavalliset ihmiset esittelevät vaatteitaan ja makumieltymyksiään. on laihoja ja vähemmän laihoja, pitkiä ja vähemmän pitkiä naisia. oma tyyli koostuu pienistä asioista, ei suurista merkeistä. kuntosalikorttikin olisi monesti varmaan kalliimpi kuin kuukauden vaateostokseni.

me olemme niitä todellisia oman elämämme supermalleja eikä siinä ole mitään hävettävää tai paheksuttavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Ellen, mielestäni kirjoitat todella hyvin ja asiaa. Harvassa blogissa saa lukea näin "älyllistä" sananvaihtoa. Mielenkiintoinen aihe johon ei ole yhtä vastausta eikä tarvitsekaan olla.

Liisa kirjoitti...

Kommentoimatta itse keskustelunaiheeseen, on hieno lukea blogaajan ja kommentoijan välistä keskustelua, jossa molemmat pystyvät säilyttämään asiallisen sävyn. Tuntuu, että varsinkin blogaajat ottavat kaiken rakentavastikin esitetyn kritiikin herkästi itseensä ja tuntevat tulevansa rankasti syyllistetyiksi - vaikkei näin selkeästi ulkopuolisen silmin edes olisi.

Lisää tällaista!

ellen kirjoitti...

anonyymi ja liisa: tällaisia keskusteluja aina tarvitaan, erityisesti rakentavaan sävyyn. kiitos vihnaiselle näkökulmista:)

Anonyymi kirjoitti...

Se mikä minua häiritsee esim. tällaisissa ilmaislahjoissa on mainoksen ja blogipostauksen rajan hämärtyminen. Lehdissä, televisiossa ja muissa perinteisissä medioissa on selvää, mikä on mainos.

Entäpä jos olisit jättänyt kertomatta, että ko. yritys lahjoitti kellon sinulle? Entäpä jos olisit vain kertonut uudesta kellostasi? Moniko lukija olisi tällöin tullut ajatelleeksi, että kyseessä on "maksettu" tai "lahjottu" mainos?

Entä - käsi sydämellä - olisitko kertonut saaneesi lahjoituksena kellon, josta et pidä alkuunkaan? Epäilen. Yritykselle tällainen markkinointi ei siis ole kovinkaan suuri riski.

t. se alkuperäinen anonyymi nurisija

ellen kirjoitti...

anonyymi: käsi sydämellä, voin sanoa myös negatiivisia kokemuksia tuotteista jos niin on syytä.

muotiblogeihin voi suhtautua kuten kaikkeen muuhunkin internetissä olevaan tietoon. kriittisesti. niin minulla on tapana tehdä ilman, että asioita tarvitsee erityisesti alleviivata.

vihnainen kirjoitti...

ellen: Hesarissakin kirjoitetaan toisinaan tuubaa. Kasvatusohjeita riittää sieltä sun täältä. Ja sitä sun tätä ne ovatkin. Itsetunto on tietysti määritelmäkysymys. Itse lähtisin siitä, että syvällinen kokemus hyväksytyksi tulemisesta, riippumatta omista ominaisuuksista, taidoista, surotuksista tai avuista, kielii hyvästä itsetunnosta. Kuvaamasi kaltainen asetelma johtaa helposti mielikuviin perinteisistä sukupuolittuneista arvostuksista. Tyttöä kehutaan ulkonäöstä (prinsessa), pokia älystä (legot) tai rohkeudesta (puissa kiipeily). Itse ajattelen, että lapselle tulee antaa toki kannustavaa, mutta etenkin osuvaa palautetta, jotta realistinen kuva omista kyvyistä ja ominaisuuksista pääsisi muotoutumaan. Tärkeintä on kuitenkin osoittaa, että lapsi on rakastettu täysin riippumatta noista kyvyistä, heikoimpana hetkenäänkin. Myös oman heikkouden osoittaminen on tärkeää.


"jotkut taas kammoksuvat roolijakoja ja tahtovat nähdä tytön sukupuolettomana. se olisi sitten tasa-arvon kannalta jotenkin kovinkin merkittävää."

Sukupuolista puhutaan liikaa. Tärkeintä on, että yksilöllä on aito oikeus tehdä valinnat, jotka kokee syvästi omikseen. Naisella tulee olla oikeus, siinä missä miehelläkin, toteuttaa itseään tavalla, joka ei käy yksiin sukupuoliodotusten kanssa. Sukupuoliodotukset ovat pahasta. Ei sukupuoli.


"se, millaisia esikuvia ja malleja nuoret naiset itseensä imevät, saa alkunsa jo jostain paljon syvemmältä kuin muotiblogien vaikutuksesta."

Totta. Muotiblogit ovat pieni osa suurempaa ilmiötä. Individualismin suuri moderni paradoksihan on se, että aikana, jolloin olemme monissa asioissa ennenkuulumattoman vapaita valitsemaan yksilöllisesti, olemme kuitenkin entistä kiinnostuneempia siitä, miltä näytämme, ja miltä elämämme, ulospäin näyttää (mitä ne minusta ajattelevat). Annamme siis määrittää itsemme pitkälti ulkopuoleltamme. Muotiblogien erityisenä panoksena ilmiöön näen sen, että ne tuovat yksilöllisen tyylin luomisen vaatimuksen alati kasvavan tyttöjoukon elämän keskukseen. Pidän tätä tietyssä mielessä perinteistä mainontaa jopa vaikuttavampana. Mainosten muovisiin naisiin on helpompi pitää etäisyyttä, mieltää ne toisen ulottuvuuden olioiksi. Muotiblogeissa esiintyy lihaa ja verta, "oikeita" ihmisiä, "oikean" elämän keskellä. Samaistuminen on huomattavasti helpompaa.


"itse nautin siitä, kun tavalliset ihmiset esittelevät vaatteitaan ja makumieltymyksiään. on laihoja ja vähemmän laihoja, pitkiä ja vähemmän pitkiä naisia. oma tyyli koostuu pienistä asioista, ei suurista merkeistä. kuntosalikorttikin olisi monesti varmaan kalliimpi kuin kuukauden vaateostokseni."

Muotiblogit eivät edusta läpileikkausta nuorista naisista, vaikka yksittäisiä yleisestä linjasta poikkeaviakin yksilöitä löytyy. Mielestäni vaatteisiin käytetty raha ei ole oleellinen mittari. Naisen elämän kiertyminen oman itsen ympärille näkyy paitsi kulutuksena (aika ja raha) myös arvoina ja asenteina.

"me olemme niitä todellisia oman elämämme supermalleja eikä siinä ole mitään hävettävää tai paheksuttavaa."

Sitä pelkäänkin. Että moneen itseään etsivään mieleen syntyy käsitys, että nuoren naisen on täyttääkseen naiseutensa ryhdyttävä oman elämänsä supermalliksi.

Antoisa keskustelu. Mukava huomata, että jotakin tällaista voi syntyä muotiblogissa. Ellen on tarjonnut loistavia näkökulmia ja haasteita omalle ajatuksenjuoksulleni. Siispä kaikki te muutkin kauniit ja tyylikkäät naiset, ja nekin naiset, jotka eivät tähän ryhmään tunnustaudu, ajatelkaa ihmeessä lisää, enemmän ja suurempia.

Tästäpä syntyi lähes romaani.

ellen kirjoitti...

vihnainen: "Sitä pelkäänkin. Että moneen itseään etsivään mieleen syntyy käsitys, että nuoren naisen on täyttääkseen naiseutensa ryhdyttävä oman elämänsä supermalliksi."

oma käsitykseni ei ole kirjaimellinen. se on muotiin liittyvä toteamus siitä, miten on oltava oman elämänsä päähenkilö, siis arvostaa itseään sellaisena kuin on!

vihnainen kirjoitti...

No tuohon on kyllä niin helppo yhtyä. Olen huomannut että oman elämän subjektius ei ole helppo tavoite. Luulen oikeastaan, että se on se kaikista vaikein. Toisinaan kuitenkin, hetkellisesti, saavuttaa tilan, jossa unohtaa alituisesti ajatella itseään suhteessa muihin. Silloin muistaa oikeasti omistavansa osaltaan maailman, jossa on oikeus vain olla, olematta mitään sen omintakeisempaa tai omituisempaa. Muukalainen muuttaa kotiin. Ne ovat niitä parhaita päiviä. Paljon niitä kaikille.