perjantai 3. lokakuuta 2014

Aika kuluu, ajatukset eivät

En tiedä mikä osuus Kierrätyskeijut kampanjalla on ollut tämän prosessin alkamiseen. Voi olla että sen takaa on helpompi lähestyä tässä yhteydessä näitä pohdintoja. Kun on tietyssä mielessä sulkenut huolettoman kuluttamisen pois elämästään, niin vaikutukset ovat olleet yllättävän suuria. Olen tällä hetkellä ryhtynyt kyseenalaistamaan mm. omaa suhdettani pukeutumiseen, ja mielikuviin joita sillä itselleni luon. On ollut helppoa rakastaa vintagea ja kauniita asuja. On myös yllättävän helppoa ottaa seuraava askel, ja siirtää se huomio, jota on käyttänyt ulkoiseen visualisointiin, katsomaan vaihteeksi sisäänpäin. En tarkoita että nämä asiat sulkisivat toisiaan mitenkään pois, mutta omalla kohdallani huomion kiinittäminen toiseen tekee helposti toisen tuntumaan turhalta. Tasapainohan kai lopulta tulee kun pyörii ensin aikansa kummassakin päässä.

Olen aina tykännyt ajatella kaikkea. Pidän itseni tarkkailusta, siitä mitä reaktioita ja mahdollisia tuntemuksia mikäkin asia itsessäni herättää. Onko asioita, joita en edes halua ajatella. Ja jos on, niin miksi niin on. Ajatteluun kuluu yllättävän paljon energiaa, ja se helposti vie asiat pois itse asiasta.

Elämässä tapahtuu asioita, se kuuluu elämään. On tunteita laidasta laitaan. Olen toisinaan helposti sulkenut itseni katselemaan elämää ulkopuolelta. Sammuttanut asioiden tuntemista, vaikka olisi pitänyt sammuttaa niiden ajattelemista. Siihen liittyy asioiden suunnittelu, miten mikäkin asia menee, mitä sitten tapahtuu ja miltä sitten tuntuisi. Erityisesti se, mitä muut ihmiset mistäkin asiasta ajattelevat, ja mitä minun kuuluu ajatella siitä mitä muut ajattelevat, on kuluttavaa. Sitten taas se, että miltä minusta tuntuu. Ei vain tuntuisi. Se on omalla kohdallani ollut käänteentekevä asia. Tuntemalla voi päästä lähemmäs omaa intuitiotaan ja syvintä olemustaan. Se ei kuitenkaan ole aina herkkua, koska ihmisen mieli on kova selittämään yhtä tunnetta toiseksi, analysoimaan ja teorisoimaan niin että perimmäinen tunne onkin hetkessä muuttunut joksikin muuksi, mikä olisi helpompi sulattaa.

Olen jossain määrin taantuneessa tilassa, jossa vasta vähitellen opettelen hengittämään kunnolla. Blogi on minulle todella tärkeä, mutta huomaan miten vaikea on ylläpitää tätä tällaisen murroksen keskellä. Tyylitellen on tällä hetkellä vain Hengitellen. Henkilökohtaisesti tämä on kuitenkin minulle jonkinlainen käänteentekevä läpimurto. Mutta sen näyttää vain aika, miten prosessit kulkevat. Sen olen oppinut, että kiire ei ole ollenkaan.





Sain tämän puisen, kullatun kellon mummoltani ja vaariltani. Se on antiikkihuutokaupasta ostettu, ja vaarini korjasi sen. Kello on kai 40/50 -luvulta.
Buddha patsas on toiselta vaariltani. Tunnearvolla on ihmeellinen voima sovittaa sellaisia asioita yhteen, joita ei muuten tulisi harkittuakaan.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Baby pinaatti pitsaa ja kirjoja

Tein tänään pikkupitsoja, joihin tuli myös kuullotettua baby pinaattia.

Ohje

2 dl vettä
durumjauhoja
25 g hiivaa
1 paprika
1 prk pestoa
kalamata oliiveja
valkosipulia
(pähkinä)öljyä
babypinaattia
1 mozzarella
1 feta
basilikaa (timjamia, salviaa)
suolaa, pippuria, sitruunaa

Sekoita kahteen desiin vettä nokare hiivaa. Lisää öljyä, vähän suolaa ja durumjauhoja sen verran, että taikinaan tulee hyvä sitko. Anna kohota.
Suikaloi paprika ja kuullota sitä hetki kuumalla pannulla. Lisää ihan lopuksi tuoretta valkosipulia, ja tuoretta timjamia ja salviaa.

Kauli kohonneesta taikinasta kahdeksan pientä pitsapohjaa. Levitä pohjille pestoa ja kuullotetut paprikat. Lisää mozzarellaa ohuina siivuina ja fetaa murusteltuna. Tiputtele päälle kalamataoliiveja.

Anna paistua kuumassa uunissa (275°C) noin 5-10 minuuttia.

Huuhtele baby pinaatit ja kuullota niitä hetki pannulla valkosipulin kanssa. Lisää pippuria ja sitruunaa. Kun pitsat ovat valmiita, levitä kuullotetut pinaatit ja tuoretta basilikaa niiden päälle.



Tässä on tuorein kirjasetti, joka on luennassa. Sain jo luettua tuon Ebenin "Totuus taivaasta" kirjan. Siitä on ollut aika paljon juttua siellä sun täällä silloin kirjan ilmestyttyä (jo vuosi sitten), joten halusin lukea sen. Olin yllättynyt miten ohueksi kirja loppujen lopuksi on jäänyt. Kaipasin siihen ehkä enemmän sisältöä. Jotenkin tuosta jäi sellainen olo, että on haluttu yksinkertaistaa vähän liikaa. Itseäni olisi kiinnostanut lukea enemmän tieteellisestä puolesta. Mielenkiintoisinta antia olivat kuvaukset "alisesta". Aika ajatonta ja kulttuurisidoksistakin vapaata kokemusta sen suhteen.

Tuon Antti Holman "Järjestäjä" kirjan aloitin myös, ja vaikka en ole päässyt vielä kovinkaan pitkälle, olen jo nauranut monta kertaa. Holman kirjassa on reilusti luettavaa, ja aionkin nautiskella sen ihan rauhassa. Sen verran mahtavia juttuja on alun perusteella luvassa.


lauantai 13. syyskuuta 2014

Erikoinen neuletakki

Ostin noin neljä vuotta sitten Florenciasta neuletakin, joka on aika poikkeava. Siinä on paljon yksityiskohtia ja pitsiä. Jostain syystä ihastuin neuleeseen ja ostin sen, vaikka tämä ei ole ihan ominta tyyliäni.
Vaate on alunperin kotoisin lahtelaisesta Kimistä. Second handinakin tästä sai muistaakseni pulittaa jonkun summan. Tässä ei ole mitään lappuja, mutta materiaali tuntuu puuvillan ja silkin sekoitukselta. Valmistajasta ei ole mitään tietoa. Kangas (tai siis neulos) on värjätty niin, että joistain kohdin kangas on vaaleampaa ja joistain tummempaa. Pitsiä ja paljettia on kauluksissa ja hihoissa. Tässä vaatteessa on jotain syksymäistä, ja niinpä tämä pääsee taas käyttöön.





sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Arvonnan voittaja

Aamulla oli ihan mieletön sumu. Tällaiset syysaamut ovat lemppareitani, kun on sumuista ja aurinko paistaa matalalla. Luen tällä hetkellä tosi mielenkiintoista kirjaa tyhjyydestä, ja viikonloppu on mennyt sen parissa.

Mutta nyt asiaan! Valitsin äsken arvonnan voittajan, ja se on tällä kertaa Jenny! Laitan sinulle s-postia. Onnea! Ja mukavaa Habitarea.






lauantai 6. syyskuuta 2014

Uusi taidehankinta

Näin tämän taulun kierrätyskeskuksessa, ja ensin luulin että se on kehystetty juliste. Nuo kirkkaan voimakkaat värit kiinnostivat, olen ajatellut että meidän pääväritetyt seiskatuolit kaipaisivat jotain, mikä nivoisi niitä yhteen muuhunkin tilaan.

Taulu on aika iso, sen ulkomitat ovat 99 cm x 77 cm. Takana oli leima ja työ oli siis selvästi kehystetty ihan kunnolla, koska siellä oli liimapaperit ja muut systeemit. Paspis oli paksu ja huomasin että sen sisäreuna on käsin värjätty. Pelkkä kehystyksen arvo oli siis jo aika korkea. Takana luki ruotsiksi että kaikki materiaalit ovat happovapaita. Kyseessä ei myöskään ollut juliste, paperin struktuuri oli nähtävissä sivuvalossa.
Päätin ostaa taulun koska pidin siitä.

Kotona heti selvitin että löydänkö tuota kehystämöä, ja löytyihän se Hanssons Ramtillverkning Limhamn .
Vaikutti todella ammattimaiselta paikalta.

Vieläkään minulla ei ollut mitään hajua itse työstä. Työstä löytyi signeeraus "Soisson -75" ja niinpä iskin googleen "soisson artist". Aika äkkiä löytyi Jacques Soisson, ja tämä silkkipainotekniikalla toteutettu teos "Songe Galere". Näitä on tehty aikoinaan 150 kpl joista omani on numero 121. Jacques Soisson oli ranskalainen psykoterapeutti ja taiteilija.

Hyvä löytö!








torstai 4. syyskuuta 2014

Voita liput Habitareen itsellesi ja kaverillesi!

Punaisen Ristin Kontti osallistuu tänä vuonna ensimmäistä kertaa omalla osastollaan Habitare-messuille, joka on Suomen suurin huonekalu-, sisustus- ja desintapahtuma. Sain Kontin markkinointi- ja viestintätiimiltä arvottavaksi kaksi lippua Habitareen. Voit osallistua arvontaan jättämällä viestin kommenttikenttään. Ilmoitan sunnuntaina voittajan, ja lähetän hänelle liput heti maanantai-aamuna, jolloin ne ehtivät perille hyvin ennen messuja.

Habitare-messut avataan yleisölle 11.–14. syyskuuta Helsingin Messukeskuksessa. Kontti esittelee tyylikkäitä kierrätyskalusteitaan ja lahjoitettuja sisustustavaroitaan messujen yhteydessä järjestettävässä antiikkia, vintagea ja vanhaa taidetta esittelevässä Antiikki-tapahtumassa.

Punaisen Ristin Kontithan ovat tavarataloja, joissa myydään hyväkuntoista lahjoituksena saatua tavaraa. Valikoimaan kuuluu vaatteita, huonekaluja ja kodin käyttötavaroita. Konttien pääasiallinen tehtävä on kerätä varoja Suomen Punaisen Ristin avustustyöhön kotimaassa ja ulkomailla. Vuonna 2013 Kontit toimittivat kansainväliseen vaateapuun noin 145 000 kg vaatteita ja kierrättivät myynnin kautta noin 2, 25 miljoonaa tavaraa.

kontti.punainenristi.fi


tiistai 2. syyskuuta 2014

Suunnittelua

Minulla on menossa yksi kurssi, jonka aikana tulee toteuttaa veistos.
Olen pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja materiaalin suhteen, mutta ajatukset elävät vielä. Mielenkiinnolla odotan mitä tässä vielä keksii.

Työn tulee kuvastaa tunnetta ja tilaa siihen liittyen.