maanantai 21. heinäkuuta 2014

Yövesi

Muutama kuva Yövedeltä parin viikon takaa. Tuo perhonen lennähti poikamme sormelle. Sen toinen siipi oli vähän vauroitunut. Kun perhonen lähti lentoon, sen liikerata oli kyllä vähän erikoinen. Mutta lensi kuitenkin! Joku sinisiipilajihan tuo on.

Kuulin yhdestä sinisiipilajikkeesta, harjusinisiivestä erikoista tietoa. Se on todella harvinainen ja uhanalainen perhoslaji, jota esiintyy koko Pohjoismaissa enää Säkylässä puolustusvoimien alueella. Harjoitusammunnat pitävät lajin esiintymispaikan sellaisena, että perhoset viihtyvät, koska ammuntapaikalla kasvaa toukkien rakastamaa ajuruohoa. Ampumallakin voi siis pitää edes jotain hengissä!



sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Piha puuhaa

Meidän terassin edessä on kasvanut kukkien lisäksi maanpeittokasvia ja vuorenkilpeä. Maanpeittokasvi oli ihanaa talviota, mutta jostain syystä se kuoli lähes kokonaan. Nyt oli hyvä hetki laittaa alulle ikuisuusprojekti, japanilaishenkinen piha. Monia elementtejä löytyy ja monia puuttuu. Haastetta tuo myös pihan porrastus. Kukkapenkin jälkeen maa nousee ylemmäs. Päätimme kaivaa multaa pois maan luonnollisen muodostelman mukaisesti, kuten tämän henkisissä pihajutuissa yleensä on tapana. Ne talviot joita vielä oli hengissä, siirsin vähän ylemmäs. Istutimme muutaman laakakatajan yläreunaan. Talviota laitan vielä lisää, jos tuo ei lähde leviämään. Lisään ehkä myös maanpeittohavua.

Nyt tuossa on aika iso koristekivilampi tuloillaan. Kivi on mustaa diabaasia. Sen sävy oli tarpeeksi rauhallinen ja menee yhtenäisesti tuon kivisen terassin kanssa. Kiveä täytyy ehkä laittaa vielä vähän lisää, tahdon saada siitä kauniita kuvioita ja aaltoja tehtyä.

Pihassa on iso japaninmarjakuusi, ja sen alla ja vieressä ei tällä hetkellä kasva mitään. Olisi kiva saada yhtenäisyyttä maanpeittokasvien ja havujen avulla myös sinne puolelle. Yksi pallotuoja odottaa vielä istutusta, kunhan paikka natsaa.

Nuo irtonaiset liuskekivilaatat on nyt vain heitetty tuonne ylös, ne eivät todellakaan jää noin. Korostan muutenkin, että näissä kuvissa ei siis ole mitään valmista, vaan homma on vasta alussa.





Ekassa kuvassa parin vuoden takaa näkyy, miten hyvin tuo maanpeittokasvi jaksaa. Tokassa kuvassa taas näkee, miten vuorenkilpi on sensijaan ihan huippukunnosssa tällä hetkellä.


Tällaiset kaksi aurinkovuodetta ostettiin alkukesästä Vepsäläiseltä. Ne sopivat tuohon terassin liuskekivilaatan väriin tosi hyvin. Vuoteet ovat osoittautuneet tosi kivoiksi, ovat kevyet ja tuo materiaali on mukavaa. Mitään pehmusteita ei tarvitse.



lauantai 19. heinäkuuta 2014

Ikoni

Pitkästä pitkästä aikaa tein yhden ikonin valmiiksi. Tämä tuli kummipojalle.
Kuvat on otettu ennen sellakkaa.
Temperamaalit ovat ihania. Tykkään sekoittaa pigmenteistä itse värejä.




torstai 17. heinäkuuta 2014

Kantarellipasta

Paras kantarellikastike syntyy kesäsipuleista, tuoreesta valkosipulista, kermasta, sitruunasta, tuoreista yrteistä ja ripauksesta suolaa. Kantarellit ovat niin herkkua.








keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Valkoinen työpöytä lasia

Me tarvitsimme toisen ison lasipöydän työhuoneeseen, koska pöytätilaa kaivattiin lisää. On myös hyvä että molemmilla on omat pöydät, niin saa levitellä tavaroita vapaasti. Yhden pöydän tila loppui herkästi kesken, varsinkin kun läppärien ja ulkoisen näytön pitää olla jossain.

Etsin pöytää käytettynä, koska kyseessä on "vain" työhuonekäyttö. Näin yhden ilmoituksen, jossa oli pelkät mitat ja hinta. Koska pöytä oli tarpeeksi iso (ruokapöydän kokoinen), kävimme katsomassa sitä. Lasilevy oli tosi paksu eikä siinä ollut naarmuja. Teimme kaupat. Lasikansi oli niin painava, että vaivoin jaksoimme kantaa sitä. Kun lopulta saimme levyn sisälle, huomasin sivuvalossa tekstin Calligaris.

Meillä on nyt sitten italialainen laatupöytä työhuoneessa.









maanantai 14. heinäkuuta 2014

Cacharel silkkipaita

Ostin Cacharelin ihanan värisen silkkipaidan kirpparilta kolmella eurolla. Tuo väri on ihan loistava! Paita on tosi hienosti leikattu. Hyvä löytö.






sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Valkoista maalia

Meidän keittiö on kokenut pienen muodonmuutoksen. Tässä pieni otos yhdestä kulmasta. Kaapinovet olivat paksua teak-viilua. Keittiö on siis vuodelta 1968. Kun pikkuhiljaa olemme remppailleet yläkertaa ja monet pinnat ovat valkoisia, niin keittiö alkoi näyttää aina vain irrallisemmalta. Keittiöremontti on edelleen kohdassa "joskus sitten", joten pitkän harkinnan jälkeen päätin kokeilla ovien maalaamista. Ovet irroitettiin, hiottiin ja käsittelin ne otepohjalla. Maalasin kolmeen kertaan kiiltävällä kalustemaalilla, lyhytnukkaista mohairtelaa käyttäen. Lopputuloksesta tuli tosi siisti ja pinnasta kaunis. Puunsyyt näkyvät valoa vasten. Lisää kuvia tulossa.