lauantai 8. marraskuuta 2014

Piirustus tummalle paperille

Tämä vanha piirustukseni oli unohtunut laatikon pohjalle. Se on harjoitus miten värillinen tai tumma paperi toimii pohjana. Suhteellisen arkiset aiheet mutta tämän voisi kyllä kehystää seinälle.





perjantai 7. marraskuuta 2014

Taululöytö ja ensilumi

Tämä grafiikkatyö löytyi kirpparilta. Se on kehystetty Hannu Hämäläisen koevedos vuodelta 1984. En yhtään ymmärrä mitä tässä on kuvattu, mutta pidän työstä tosi paljon. Jos joku tietää mitä tämä esittää, olisi hauska kuulla.

Ihanaa kun ulkona on valkoista.










maanantai 3. marraskuuta 2014

Kiitos miljoonasti

Sain mummoltani puhelun, että "et sitten ole kuukauteen päivittänyt blogia" ja "mittarikin näytti että miljoonan käynnin raja oli mennyt rikki"... Olin saanut myös kommentin että enhän unohda lukijoitani. Joten ajattelin tulla kiittämään käynneistä! Ja kärsivällisyydestä!

Toivottavasti löydän vielä uudelleen sen kipinän kuvata ja ihastella kaikkea. En ole nyt suoraan sanottuna edes koskenut kameraan. Mutta en myöskään ole "stressannut" koskaan tämän blogini suhteen, koska sillä hetkellä menetän myös sen vapauden, jonka olen tämän suhteen säilyttänyt.

On kuitenkin sykähdyttävää tietää, että päivityksiäni kaivataan. Se tuntuu kivalle.





perjantai 3. lokakuuta 2014

Aika kuluu, ajatukset eivät

En tiedä mikä osuus Kierrätyskeijut kampanjalla on ollut tämän prosessin alkamiseen. Voi olla että sen takaa on helpompi lähestyä tässä yhteydessä näitä pohdintoja. Kun on tietyssä mielessä sulkenut huolettoman kuluttamisen pois elämästään, niin vaikutukset ovat olleet yllättävän suuria. Olen tällä hetkellä ryhtynyt kyseenalaistamaan mm. omaa suhdettani pukeutumiseen, ja mielikuviin joita sillä itselleni luon. On ollut helppoa rakastaa vintagea ja kauniita asuja. On myös yllättävän helppoa ottaa seuraava askel, ja siirtää se huomio, jota on käyttänyt ulkoiseen visualisointiin, katsomaan vaihteeksi sisäänpäin. En tarkoita että nämä asiat sulkisivat toisiaan mitenkään pois, mutta omalla kohdallani huomion kiinittäminen toiseen tekee helposti toisen tuntumaan turhalta. Tasapainohan kai lopulta tulee kun pyörii ensin aikansa kummassakin päässä.

Olen aina tykännyt ajatella kaikkea. Pidän itseni tarkkailusta, siitä mitä reaktioita ja mahdollisia tuntemuksia mikäkin asia itsessäni herättää. Onko asioita, joita en edes halua ajatella. Ja jos on, niin miksi niin on. Ajatteluun kuluu yllättävän paljon energiaa, ja se helposti vie asiat pois itse asiasta.

Elämässä tapahtuu asioita, se kuuluu elämään. On tunteita laidasta laitaan. Olen toisinaan helposti sulkenut itseni katselemaan elämää ulkopuolelta. Sammuttanut asioiden tuntemista, vaikka olisi pitänyt sammuttaa niiden ajattelemista. Siihen liittyy asioiden suunnittelu, miten mikäkin asia menee, mitä sitten tapahtuu ja miltä sitten tuntuisi. Erityisesti se, mitä muut ihmiset mistäkin asiasta ajattelevat, ja mitä minun kuuluu ajatella siitä mitä muut ajattelevat, on kuluttavaa. Sitten taas se, että miltä minusta tuntuu. Ei vain tuntuisi. Se on omalla kohdallani ollut käänteentekevä asia. Tuntemalla voi päästä lähemmäs omaa intuitiotaan ja syvintä olemustaan. Se ei kuitenkaan ole aina herkkua, koska ihmisen mieli on kova selittämään yhtä tunnetta toiseksi, analysoimaan ja teorisoimaan niin että perimmäinen tunne onkin hetkessä muuttunut joksikin muuksi, mikä olisi helpompi sulattaa.

Olen jossain määrin taantuneessa tilassa, jossa vasta vähitellen opettelen hengittämään kunnolla. Blogi on minulle todella tärkeä, mutta huomaan miten vaikea on ylläpitää tätä tällaisen murroksen keskellä. Tyylitellen on tällä hetkellä vain Hengitellen. Henkilökohtaisesti tämä on kuitenkin minulle jonkinlainen käänteentekevä läpimurto. Mutta sen näyttää vain aika, miten prosessit kulkevat. Sen olen oppinut, että kiire ei ole ollenkaan.





Sain tämän puisen, kullatun kellon mummoltani ja vaariltani. Se on antiikkihuutokaupasta ostettu, ja vaarini korjasi sen. Kello on kai 40/50 -luvulta.
Buddha patsas on toiselta vaariltani. Tunnearvolla on ihmeellinen voima sovittaa sellaisia asioita yhteen, joita ei muuten tulisi harkittuakaan.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Baby pinaatti pitsaa ja kirjoja

Tein tänään pikkupitsoja, joihin tuli myös kuullotettua baby pinaattia.

Ohje

2 dl vettä
durumjauhoja
25 g hiivaa
1 paprika
1 prk pestoa
kalamata oliiveja
valkosipulia
(pähkinä)öljyä
babypinaattia
1 mozzarella
1 feta
basilikaa (timjamia, salviaa)
suolaa, pippuria, sitruunaa

Sekoita kahteen desiin vettä nokare hiivaa. Lisää öljyä, vähän suolaa ja durumjauhoja sen verran, että taikinaan tulee hyvä sitko. Anna kohota.
Suikaloi paprika ja kuullota sitä hetki kuumalla pannulla. Lisää ihan lopuksi tuoretta valkosipulia, ja tuoretta timjamia ja salviaa.

Kauli kohonneesta taikinasta kahdeksan pientä pitsapohjaa. Levitä pohjille pestoa ja kuullotetut paprikat. Lisää mozzarellaa ohuina siivuina ja fetaa murusteltuna. Tiputtele päälle kalamataoliiveja.

Anna paistua kuumassa uunissa (275°C) noin 5-10 minuuttia.

Huuhtele baby pinaatit ja kuullota niitä hetki pannulla valkosipulin kanssa. Lisää pippuria ja sitruunaa. Kun pitsat ovat valmiita, levitä kuullotetut pinaatit ja tuoretta basilikaa niiden päälle.



Tässä on tuorein kirjasetti, joka on luennassa. Sain jo luettua tuon Ebenin "Totuus taivaasta" kirjan. Siitä on ollut aika paljon juttua siellä sun täällä silloin kirjan ilmestyttyä (jo vuosi sitten), joten halusin lukea sen. Olin yllättynyt miten ohueksi kirja loppujen lopuksi on jäänyt. Kaipasin siihen ehkä enemmän sisältöä. Jotenkin tuosta jäi sellainen olo, että on haluttu yksinkertaistaa vähän liikaa. Itseäni olisi kiinnostanut lukea enemmän tieteellisestä puolesta. Mielenkiintoisinta antia olivat kuvaukset "alisesta". Aika ajatonta ja kulttuurisidoksistakin vapaata kokemusta sen suhteen.

Tuon Antti Holman "Järjestäjä" kirjan aloitin myös, ja vaikka en ole päässyt vielä kovinkaan pitkälle, olen jo nauranut monta kertaa. Holman kirjassa on reilusti luettavaa, ja aionkin nautiskella sen ihan rauhassa. Sen verran mahtavia juttuja on alun perusteella luvassa.


lauantai 13. syyskuuta 2014

Erikoinen neuletakki

Ostin noin neljä vuotta sitten Florenciasta neuletakin, joka on aika poikkeava. Siinä on paljon yksityiskohtia ja pitsiä. Jostain syystä ihastuin neuleeseen ja ostin sen, vaikka tämä ei ole ihan ominta tyyliäni.
Vaate on alunperin kotoisin lahtelaisesta Kimistä. Second handinakin tästä sai muistaakseni pulittaa jonkun summan. Tässä ei ole mitään lappuja, mutta materiaali tuntuu puuvillan ja silkin sekoitukselta. Valmistajasta ei ole mitään tietoa. Kangas (tai siis neulos) on värjätty niin, että joistain kohdin kangas on vaaleampaa ja joistain tummempaa. Pitsiä ja paljettia on kauluksissa ja hihoissa. Tässä vaatteessa on jotain syksymäistä, ja niinpä tämä pääsee taas käyttöön.





sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Arvonnan voittaja

Aamulla oli ihan mieletön sumu. Tällaiset syysaamut ovat lemppareitani, kun on sumuista ja aurinko paistaa matalalla. Luen tällä hetkellä tosi mielenkiintoista kirjaa tyhjyydestä, ja viikonloppu on mennyt sen parissa.

Mutta nyt asiaan! Valitsin äsken arvonnan voittajan, ja se on tällä kertaa Jenny! Laitan sinulle s-postia. Onnea! Ja mukavaa Habitarea.